Kuva

Kuva

torstai 17. heinäkuuta 2014

Oppia ikä kaikki vai.....

Miten se menikään.....
 Anoppi on mulle pari pitsimattoa virkannut melkein vähän niinku pakolla, minä en ollut se joka pakotti vaan hän ihan itse halusi ne minulle tehdä kun hieman vaan vihjasin. 
Noh nyt kun anopinkaan kädet eivät enään jaksa kannatella isoja mattoja ja tarve olisi niin pakko kai se oli ottaa härkää sarvista ja aloittaa virkkauksen opettelu.
Siis ihan alusta tuo on opeteltava koska aikanaan koulussa oli jotain niin paljon mielenkiintoisempaa tekemistä kun virkkauksen opettelu että oppimatta jäi.
Ystiksen vintiltä kaivelin räsyistä leikattua poppanakudetta tai niin siinä pussukan päällä luki, minähän en erota lankaa loimesta enkä poppanaa pippanasta ja aloitin.


Itkin ja koukutin,purin ja kirosin,koukutin ja Manasin mutta nyt se on valmis.
Luonteeni kun ei anna myöten että luovuttaisin jos joku muukin osaa niin osaanhan hitto soikoon minäkin ja kärsivällisyyskään kun ei kuulu hyveisiini oli tuon tekeminen aika koettelemus,tänään kun jotain aloitan valmista olisi pitänyt olla jo eilen.
Ehkäpä muutama virhe ja hiukan se on vinksin vonksin mutta valmis se nyt on.
120 cm halkaisijaltaan verta,hikeä,kyyneleitä ja kapallinen kirosanoja.


Toivottavasti pesukoneessa oikeenee ja vintin hajukin poistunee että saan sen lattiaan. 
Omalle puolelleni sänkyä sitä ajattelin makkariin koska laatu ei ole sellainen vielä että sen paraati paikalle länttäisin.
Tästä on hyvä jatkaa sitä pitsimaton harjoittelua vielä kun oppisi ohjeita ymmärtämään niin ehkä se joku päivä valmistunee sekin.

Tänään kuitenkin lepuutan hermoja ulkohommilla ja hiukan kukkia istuttelen joita ystiksen pihalta kotiin roudasin.

Kiitos ja kumarrus tästäkin.

3 kommenttia:

  1. Ihanat karkkivärit ja ihan matoltahan tuo näyttääkin:) Itsekin opettelin vasta,oliko se nyt viime vai sitä edellisenä vuonna virkkauksen jalon taidon ja on se vaan kivaa huomata että kyllä sitä edelleen oppii niitä uusia taitoja:) Alkutunnelmatkin oli samat kuin sulla,kiroilulla höystettyä toimintaa mutta sinnillä valmiiksi asti...
    Virkkailua iloa sinne siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi, pussissa rullat ei näyttänyt sopivan toisiinsa mutta hyvin ne sopivat yhteen. Pikku juttuja jotain tiskirättejä oon virkkaillu talvella mutta en mitään isompaa tai yritellyt oon mutta no joo yritelmiksihän ne on jäänyt. Nyt on hirvee into oppia kunnolla..... Toivotaan että intoa riittää.

      Poista
  2. Suloinen kesämatto - hyvinkin muutaman ähellyksen väärti;)

    VastaaPoista