Kuva

Kuva

torstai 17. heinäkuuta 2014

Oppia ikä kaikki vai.....

Miten se menikään.....
 Anoppi on mulle pari pitsimattoa virkannut melkein vähän niinku pakolla, minä en ollut se joka pakotti vaan hän ihan itse halusi ne minulle tehdä kun hieman vaan vihjasin. 
Noh nyt kun anopinkaan kädet eivät enään jaksa kannatella isoja mattoja ja tarve olisi niin pakko kai se oli ottaa härkää sarvista ja aloittaa virkkauksen opettelu.
Siis ihan alusta tuo on opeteltava koska aikanaan koulussa oli jotain niin paljon mielenkiintoisempaa tekemistä kun virkkauksen opettelu että oppimatta jäi.
Ystiksen vintiltä kaivelin räsyistä leikattua poppanakudetta tai niin siinä pussukan päällä luki, minähän en erota lankaa loimesta enkä poppanaa pippanasta ja aloitin.


Itkin ja koukutin,purin ja kirosin,koukutin ja Manasin mutta nyt se on valmis.
Luonteeni kun ei anna myöten että luovuttaisin jos joku muukin osaa niin osaanhan hitto soikoon minäkin ja kärsivällisyyskään kun ei kuulu hyveisiini oli tuon tekeminen aika koettelemus,tänään kun jotain aloitan valmista olisi pitänyt olla jo eilen.
Ehkäpä muutama virhe ja hiukan se on vinksin vonksin mutta valmis se nyt on.
120 cm halkaisijaltaan verta,hikeä,kyyneleitä ja kapallinen kirosanoja.


Toivottavasti pesukoneessa oikeenee ja vintin hajukin poistunee että saan sen lattiaan. 
Omalle puolelleni sänkyä sitä ajattelin makkariin koska laatu ei ole sellainen vielä että sen paraati paikalle länttäisin.
Tästä on hyvä jatkaa sitä pitsimaton harjoittelua vielä kun oppisi ohjeita ymmärtämään niin ehkä se joku päivä valmistunee sekin.

Tänään kuitenkin lepuutan hermoja ulkohommilla ja hiukan kukkia istuttelen joita ystiksen pihalta kotiin roudasin.

Kiitos ja kumarrus tästäkin.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kieroilua...


Laatikosto hirvitys pyörinyt nurkissa liian kauan.... 
Toisin sanoen tuon ikiteinin huoneessa johon en astu ennenkö haju alkaa silmiä kirvelemään ovea aukaistaessa.
Oli jo parhaat päivänsä nähnt ja ihan p***a kuulemma muutenkin.

HMM noh olihan se hiukan lohduton ja ruma....


Ja rikkikin..... 
Mutta kannoin sen ulos,hivasin ja annoin pensselin laulaa...



Mitäpä sitä kiero ihminen muuta kuin kiemuroita siihen pensselöisi....

Eteisestä löytänee paikkansa veikkaisin.
Vähän ruuvimeisseliä,erikeeperiä ja uusia ruuveja se vaati mutta ei niin paljoa etteikö olis kannattanut.

Olisi siinäkin ollut oma vaivansa se hävittääkkin. 
Nyt ei kai tarvii.....

Kiitos ja kumarrus.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Thö pöytä.

Se thö pöytä jonka jalat oli aikansa muhimassa takan kolossa on ollut jo jonkin aikaa valmiina.

Sattuneesta syystä en ole sitä kaaoksen keskellä kuvaillut mutta nopeasti sitä nyt vilautan.





Aikas räpellys mutta ajanee asiansa.