Kuva

Kuva

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Päivitystä

Tännekkin. 
Kiirusta on pitänyt. Koko hela kesän on rempattu ja varsinkin rampattu. Tutustuttu ja vihastuttu,ihastuttu ja rakastuttu. 
Siinä hän se pääpiirteittäin.











Siinä hän sitä. 
Syksy on tullut ja uudet kylmemmät tuulet puhaltaa.

♥♥♥♥♥♥♥

torstai 17. heinäkuuta 2014

Oppia ikä kaikki vai.....

Miten se menikään.....
 Anoppi on mulle pari pitsimattoa virkannut melkein vähän niinku pakolla, minä en ollut se joka pakotti vaan hän ihan itse halusi ne minulle tehdä kun hieman vaan vihjasin. 
Noh nyt kun anopinkaan kädet eivät enään jaksa kannatella isoja mattoja ja tarve olisi niin pakko kai se oli ottaa härkää sarvista ja aloittaa virkkauksen opettelu.
Siis ihan alusta tuo on opeteltava koska aikanaan koulussa oli jotain niin paljon mielenkiintoisempaa tekemistä kun virkkauksen opettelu että oppimatta jäi.
Ystiksen vintiltä kaivelin räsyistä leikattua poppanakudetta tai niin siinä pussukan päällä luki, minähän en erota lankaa loimesta enkä poppanaa pippanasta ja aloitin.


Itkin ja koukutin,purin ja kirosin,koukutin ja Manasin mutta nyt se on valmis.
Luonteeni kun ei anna myöten että luovuttaisin jos joku muukin osaa niin osaanhan hitto soikoon minäkin ja kärsivällisyyskään kun ei kuulu hyveisiini oli tuon tekeminen aika koettelemus,tänään kun jotain aloitan valmista olisi pitänyt olla jo eilen.
Ehkäpä muutama virhe ja hiukan se on vinksin vonksin mutta valmis se nyt on.
120 cm halkaisijaltaan verta,hikeä,kyyneleitä ja kapallinen kirosanoja.


Toivottavasti pesukoneessa oikeenee ja vintin hajukin poistunee että saan sen lattiaan. 
Omalle puolelleni sänkyä sitä ajattelin makkariin koska laatu ei ole sellainen vielä että sen paraati paikalle länttäisin.
Tästä on hyvä jatkaa sitä pitsimaton harjoittelua vielä kun oppisi ohjeita ymmärtämään niin ehkä se joku päivä valmistunee sekin.

Tänään kuitenkin lepuutan hermoja ulkohommilla ja hiukan kukkia istuttelen joita ystiksen pihalta kotiin roudasin.

Kiitos ja kumarrus tästäkin.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kieroilua...


Laatikosto hirvitys pyörinyt nurkissa liian kauan.... 
Toisin sanoen tuon ikiteinin huoneessa johon en astu ennenkö haju alkaa silmiä kirvelemään ovea aukaistaessa.
Oli jo parhaat päivänsä nähnt ja ihan p***a kuulemma muutenkin.

HMM noh olihan se hiukan lohduton ja ruma....


Ja rikkikin..... 
Mutta kannoin sen ulos,hivasin ja annoin pensselin laulaa...



Mitäpä sitä kiero ihminen muuta kuin kiemuroita siihen pensselöisi....

Eteisestä löytänee paikkansa veikkaisin.
Vähän ruuvimeisseliä,erikeeperiä ja uusia ruuveja se vaati mutta ei niin paljoa etteikö olis kannattanut.

Olisi siinäkin ollut oma vaivansa se hävittääkkin. 
Nyt ei kai tarvii.....

Kiitos ja kumarrus.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Thö pöytä.

Se thö pöytä jonka jalat oli aikansa muhimassa takan kolossa on ollut jo jonkin aikaa valmiina.

Sattuneesta syystä en ole sitä kaaoksen keskellä kuvaillut mutta nopeasti sitä nyt vilautan.





Aikas räpellys mutta ajanee asiansa.



torstai 29. toukokuuta 2014

Aikas namu....

Voisimpa sanoa että melkeinpä imelää.
Vihdoin ja viimein sain rintsessan huoneeseen tapetin läiskittyä seinään. 
Olipahan koko päiväinen urakka. 
Seinät kun on kierot kuin korkkiruuvi,katto vinksinvonksin ja kaikki oli niin hyrskynmyrskyn että heikompaa olisi hirvittänyt.
Noh nyt ne on seinässä ja huomenissa alkaa rymsteeraus kun vaihdetaan 4 makuuhuoneen asukit.
Tämä päivä meni vähän niinkin "puon pitelyks" enkä saanut mitään aikaiseksi.
Noh vapaa mikä vapaa miksikäs sitä riehumaan olisi pitänytkään alkaa.




Hohhoijaa täytyypi sanoa että onneksi en vierushuonetta tee itse sekun on tämän huoneen kopio. 
Sen luovutan suosiolla neiti sisustus artesaanin käsiin joka on pikkuveljensä kanssa suunnitellut sinnekin yhtä ja toista.
Seinät todennäköisesti yhtä kierot ja katto sielläkin vinksinvonksin.


Tapetti on Vallilan Kompassi joten kohdistamis ongelmaa ei ollut vaan sai lätkiä menemään ihan huolettomasti.
Jos se olisi ollut en tuskin sitä olisi yksin laittanutkaan.
Turkoosin maalin tekniset tiedot ovat  Teknoksen T1217.

Neiti ihan itse valkkasi värit ja sen mitä maalataan ja mikä tapetoidaan.
Turkoosille seinälle tulee jossain vaiheessa koriste maalaus kunhan kerkiän 
keskittymään siihen kunnolla.

Siitä sitten taas jossain vaiheessa enemmän.
Nyt ois tämä vapaapäivä saunaa vaille valmista kauraa.
Huomenna lapasten viimeinen virallinen koulupäivä ja sitten se loma alkaa lompsutella nurkissa ihanaa ihanaa .... 
Sekun tarkoittaa pitkiä aamuja, lötkönpötköilyä ja löllönpöllöilyä.


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Lähtikö lapasesta ?

No ei kai ny sentään mutta tarviihan pöytä tuolin.
Eikös vaan ?


Tämä kaunokainen oli tarkoitettu alunperin äidilleni tiskaustuoliksi kun sen erään navetan ylisiltä hain, mutta painavuutensa ja liian ahtaan keittiön takia se kotiutui meille. 
Jonkun aikaa liian täydessä varastossa tiellä oltuaan sen ulkoruokintaan siirsin ja paripäivää tuijottelin.
Tarkoitus oli vain hioa siitä irtomaalit pois ja jättää sellaiseksi mutta kun rintsessa kotiutui kuului ; maalaa se mulle tuoliksi.
Joku joskus istuin osan päälle oli naulannut vanerin palan ja yhtään tietämättä mitä alta löytyy nypin naulat irti ja melkein iskemätön lautahan sieltä tuli esiin. Syytä moiseen en tiedä ja ihminen jolta oisin vastauksen kuullut on jo enkeleiden seurassa.





Hetken taas mietin maalaamista mutta ehkä hiukan liian "shabby" se olisi ollut sellaisenaan joten ei kun sutimaan sitten vaan.
Lopputulos on toivottavasti mieluinen nyt se on kuivuskelemassa keskellä keittiön pöytää.


Mun harrastetila kun on hiukan keskeneräisiä projekteja
pullollaan.
Odottelevat ehkä sitä perspiraatiota.



Kuumetta pukkaa ja nokka valuu mutta olo ei vielä ainakaan niin huono ole etteikö hiukan vielä jaksaisi jatkaa tuunailua.

Eikun siis viimeistä kerrosta päälle ja muhimaan.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Perspiraatio.

Se on se siitä mainoksesta se perspiraatio ja täälläkin se pyörähti.
Hetken mietin mutta ihan pienen pienen vaan 
ja toivottavasti se ei nyt sitten ole virhe. 
Se miettiminen meinaan.
Useimmiten kun en juurikaan mieti vaan tohellan jutut menemään noin niinkun
perspiraation vimmassa ja perstuntumalla.
Tein jo aikoja sitten ehkä vuosi jopa kaks erään ystiksen kanssa hiukan vaihtokauppoja.
Mie sain pulpetin ja jo aiemmin täällä esitellyn pienen tuolin ja joo o täytyy sanoa etten muista mitä se ystis sai. 
Tais olla puusukset.
No enovei, tuolihan on ollut jo käytössä rinsessalla mutta pulpetti hiukan etsiskellyt perspiraatiotaan vielä ja joo o. 
Se oli sitten taas sitä vaille että ideasta valmiiksi noin 3 tuntia ja 
voi vitsi mä tykkään...






Pyydän anteeksi kuvien taustalla näkyvää sotkua.
Perspiraatio ei aina yltä ympäristön stailaukseen.

Sellainen se siis oli.......





... Ja tälläinen siitä sitten tuli...

Pinnan hioin puhki ettei vaan liian siisti tullut.
Ihanat ruosteiset osat jätin sellaisiksi kuin ne olivat.
 Irtoruosteen hioin pois mutta saattaa olla että lakkaa vaativat etteivät sotke sukan pohjia. 


Tästä taisi tulla tämän hetken suosikki huonekalu myös minulle. 
On se niin herkullisen hempukka.
 Sellainenhan kuulemma olen.... 
Ainakin jonkun mielestä. 
 =)





torstai 8. toukokuuta 2014

Pieni muutos

Eikä edes suuri työ eli pienillä jutuilla mentiin ja paljon parempi tuli.

Miranoolin siniset tuolit saivat uuden maalin ja tykkään tosissani.







Tulispa nyt vaan ne lämpimät ilmat.....




Sohvakin jo valmis ja tuon enempää en sitä maalaakkaan eli ala lavat saavat harmaantua rauhassa. 

Niitä kesäkelejä odotellessa.....


torstai 24. huhtikuuta 2014

Extra tylsää....

Välillä tulee sellaisia päiviä että tekis mieli muuttaa Himalajalle ja alkaa vaikka ötziksi. 
Eilen illalla se alkoi ja tänä aamuna oli jo ihan hyvä fiilis kunnes kakarakoira käväisi aamulenkillä hirvenshaissi läjässä.
Pitkästä aikaa päästin Herran vapaaksi metsä taipaleella ja 2 nanosekunttia myöhemmin Herra kieri kivitalon kokoisessa läjässä iloisesti häntä heiluen.
Aamukin sitten alkoi kaikkea muuta kun mukavasti, pakkohan se oli pestä ennekö pystyin päästämään edes sisälle saatikka jättämään kotiin.
 Aamun aikataulu siis oli auttamattomasti pilalla ja minä myöhässä.
Koiran letkutuksen ja kuivauksen jälkeen pääsin siis matkaan. 

Loppu päivä kuluikin samoissa merkeissä ja iltapäivästä olikin jo aikaslailla metrinen elin jo otsassa.
Kotimatkalla poikkesin paikallisessa....
 En olusella vaan paikallisessa rautakaupassa ja tällä hetkellä muuten ainoassa sellaisessa. 
Tarkoituksena oli kotiuttaa litra helmeä ja tutkailla hiukan tapetti juttujakin mutta ilman jäin, mutta ihan jotain muuta sitten mukaani lähtikin......


Tässä tämänpäiväinen lounaani sekä huominen työni.... 
Noh josko nyt ensin vähän tapeettia repis ja pohjia mälläis... 
Mutta näillä mennään...

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tarkan markan terde.

On joskus hauskaa olla köyhä. 
Ainankin mun mielestä.
 Meillä ainakin oli tosi hauskaa kun tehtiin pyhinä tarkan markan terdeä.


Koira-aitauksen seinustalla on seissyt yhdet isot ja vanhat autotallin ovet joita en oo antanut hävittää,mulla oli intuitio niistä että joskus ja johonkin.
Siitä se ajatus sitten taas lähti ja tällä kertaa ei edes lapasesta. =)

Ovet juuriharja pesuun ja kantoon yllä tontille,passaus suorilleen vatupassin kanssa ja siinäpä se.
No ei se ny ihan noin helposti menny mutta osimoilleen. 
Isompi pojista oli se voima ja minä kuulemma hoidin päällystö virkaa, pikkuisempi teinari oli tiilen kantaja ja pikku rinsessa seilaili eestaas. 
Visualisti - rinsessa toimi silminä, oli emäntänä ja kahvin keittäjänä.
Joku eli järki taisi unohtua matkasta mutta sovitaanko että se oli vaikka lomalla.

Tosi hienoa yhdessä tuunaamista ja meillä oli oikeesti hauskaa ahertaessamme pitkästä aikaa yhdessä melkein koko perheen voimin. 
Ukkopaha jäi kaikesta kivasta paitsi joutuessaan ahertamaan töissään. 
 Aikas monta tuntia siihen loppu viimeksi hupeni ja ilmakin oli niin lämmin että hupparit sai jo heittää nurkkaan. 
Siis ihan huippua.

Pakkohan sitä oli sitten hiukan metsuriakin jonkun leikkiä, kuusen tynkä kun kasvoi ihan väärässä paikassa.


Juttuhan oli niin että otimpa kuusta latvasta kiinni ja kallistin jaa hupsansaa sehän ei ollut juuri mitenkään kiinni tuossa kallion päällä ja ihan nostamalla sen siitä irrotin.
En ole siis mailman vahvin nainen kisoihin pyrkimässä .

Jaa että jorinat pois ja kuvia kehiin.....





Siinä hän se tarkan markan terde. Sentin senttiä ei rahaa kulunut verta, hikeä  ja naurun kyyneleitä sen sijaan kylläkin.
 Sohvapenkin ukkopaha värkkäs kotiuduttuaan ja minä sen päällystö ihmisenä väriin sutasin.
Minun silmääni hiukan liiankin värikäs noiden tuolien kanssa mutta maali loppu kesken ja kerkeehän noi...(kin) vielä sutasemaan jossain vaiheessa.
Visualisti rinsessalle jää sitten stailaus kunhan kerkiää.
Huvijuhlat saavat alkaa.....

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Selkeä kuu-ukkeli......

Eilinen maanantai oli sitten niin maanantai niin maanantai että ja yöllä kuusaillessani sen maanantai ahdistuksen kanssa tajusin jonkun taivaalla möllöttelevän......
Kuu-ukkohan se siellä irvaili.
 En tarkistanut oliko koko komeudessaan vai vähää vaille mutta irvistelin sille takaisin kaikista rumimmalla tavalla minkä vaan osasin ja helpotti.

Tänään on pakko ulostautua ihan omalle pihalle ja hiukan siivota ja tuunata paria kohtaa jotka toissayönä valvoskellessani keksin tuunata. 
Minttulava saa uutta pohjaa ja pari muutakin kohtaa siellä tontin nurkalla saa tuntea myrskyni.
Edellisessä postauksessa (kai) aloittamani pöydän vuoro onkin sitten viikonloppuna kun on pitkät vapaat. Jalat edelleen vain pohjamaalissa ja hyvin ovat siinä muhineet =).

Neiti pois muuttavan pöytä projekti kun on hiukan venyyyyyyynyyyt mutta jos ei valmistu ei ole pöytääkään.



Pinta ainakin näyttää jo hyvältä......

Jaa niin ne muhineet jalat........................


Siellä takan välikössä ne odottaa inspistä tai lähinnä aikaa.
Ehkäpä sitä sitten pitkillä vapailla onkin ainakin luulen niin ellei pihahommat vie mukanaan.....

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Pässiäistä ootellessa.....

Juuu u se on tulossa... Olinhan mää jo aikoja sitten siihen varautunut.... 
HIH kerrankin tein jotain ajoissa ja valmistauduin johonkin ajoissa. 
Toisaalta luulen että ehkä liiankin ajoissa.
Oon taktisesti jättänyt narskutkin kastelematta ihan vaan ettei ne liikaa venähdä. 
Niistä ette ny kyllä kuvia saa koska ne on Nikossa ja mää opettelee tätä hirviö konetta jonka eilen hain ihan ikiomaks lelukseni.
:-)  Toistaseks en oo antanut kenenkään muun tähän koskea...
kohta kai täytyy koska en osaa tätä ###### käyttää ja on pakko kysyä neuvoa. 
Ukkopaha on saanut olan yli katella kun kiroilen tämän kanssa painiessa.
Edes ennakoiva tekstin syöttöä en oo saanut tästä pois ja siihen jos johki menee hermo. =(



Mutta hauskaa pässiäisen odotusta teille. 


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Voi verhovimma..............

 Sitä se kevät tekee ,pakko saada jotakin "uutta,vanhaa ja lainattua"
eli erkkerin verhot on kyllä ainainen ongelma ja murheenkryyni.
Viime vuonnahan kun vaihdoin sinne verhoja vetäsin evakko sohvasta pohjan läpi niin että paukkui ja jo silloin päätin että niin kauan kun sohva ihanuus siinä nököttää,
nököttää myös ne verhot.
Kuinkas kuitenkin kävi.......


Riehumisekshan se meni ja sotku oli hetken taas ihan järkyttävä....
Yhden illan elimme akvaariossa ja koko ajan oli tunne kun joku kyttäis ulkoa sisälle.
Hei haloo....me asutaan ihan oikeestimaalla ja tääl ei kyllä liiku hiirikään niin etten siitä tietoa sais kakarakoiran toimesta.

Nooh enovei siis tuumasta toimeen ja .....






Hippasen vaaleanpunaista joka yrittää tämänkin "karatanon" vallata mutta mikäs siinä vallatkoon vaan...


Samaa vaaleanpunaista uusissa tyynynpäällisissä....
Kangasta jäikin vielä, tiedä sitten mitä lisää vielä siitä tekisi....





lauantai 22. maaliskuuta 2014

Nonnii ny se alko.....

 ............se himskatin tekemisen vimma. 
Ainankin hetkeks.

Tänään oli niin hieno ilma ulkona ja kun noin niinkun tekemisen puutekkin vaivas niin varastoillehan sitä oli ryykästävä, tutkimaan mitä sieltä löytyis.

Silmät haki ja haki ja löysi.
Tuolien selkänojajalat, siis tuolit missä oli hienot selkänojat ja takajalat yhdistettyinä.
Tuolit itsessään ovat saaneet jo tappotuomion aikoja sitten mutta kun tässä torpassa ei mikään jonkun muun hoidettava homma tapahdu äkkiä olivat ne vielä hylkäämisprosessin alkuvaiheessa.
Hyvä niin koska siitä se ajatus sitten taas lähti. 
Sivupöytä keittiöön tai siis siihen jalat.....

 Tässä ne on jo irrotettuna ja himppasen hivastuna.

Ihan itte leikin kuvio sahalla että sain nuo irti tuoleista 
ja jooh se onkin sitten tarina toisenlainen se (huoh)
ei ehkä ihan niin ammattimaisesti toteutettu mutta irti ne nyt kuitenkin on. 
(ja multakaan ei tuu verta ja irtonaisia osiakaan ei musta putoile,jess.)
Pikku-Rinsessa hiukan hivoskeli mun kanssain ja siitä palkaksi lupasin ylimääräisen kinderin kaupasta. =)
Lahjonta toimii....

Nämä on aikanaan hylätty ihan vaan sen takia että ne oli niin ihanat kissojenkin mielestä;



ja jo ruuveilla kiristettynäkin huojuivat ja hemppuivat.
Niin ja taisi se olla myös sitä aikaa kun kaikki täytyi olla mustaa ja kromia ja nahkaa.
Iso YÄKS mutta nooh aika aikaansa kutakin.


Hyvin niihin on kynnet teroittuneet ja muistaakseni loppuaikana 
en edes viitsinyt kieltääkkään enään kun olivat kerran aloittaneet ja uudet tuulet puhalsivat jo päässäni niin aattelin kait että antakaahan kisulit mennä.
Nyt sitten varsinaiseen mietintään 
maalatakko vai ei ja minkä väriseksi ???

Valkoinenhan himoittais tietenniin mutta mitäpäs jos jättäiskin maalaamatta vallan ????

Päällinen sivupöytäänhän tulee harmaaksi kelottuneesta laudasta joka on jo pesuhuoneessa kuivumassa.
Tukipuut tulee juu kanssa ja niitä tässä nyt mietinkin kun nehän ei tietenkään ole samasta kun nuo jalat vaan ihan tavallisesta mikäsenytsittenonkaan kakkoskakkonenkohan se on....
Joten niille jotakin tarttis teherä.....
Pääty tukipuut saisin samasta matskusta mutta se pitkä pätkä aiheuttaa hiukan päänvaivaa....

Kai se helmi purkki vaan on kaivettava ja valkoiseks räjäytettävä...

VAI ?????

Jos on ehdotuksia ,otetaan ilolla vastaan.
 Jätänkö vai maalaanko ?????

ja ny ruokaa huutaa vatsa ja lapaset.